but despite the horror and the sorrow, i love our world. i want us all to live.

Tänään

äiti osti mulle neuleen, koska niitä sai Vero Modassa kolme kahden hinnalla ja sitten ostin itselleni Ginger & Rosan ihan vain koska satuin näkemään sen Anttilassa enkä enää osannut kävellä pois ostamatta sitä. Tykkään Elle Fanningista niin paljon ettei tää enää ole edes kivaa, se vaan on niin hyvä. Elokuvakin vetosi muhun aika lailla aina silloin kun osasin keskittyä muuhunkin kuin noihin mielettömiin hiuksiin. Oijoi.

Pariisin Kevään uusinkin alkaa useamman kymmenen kuuntelukerran jälkeen olla jo aika hyvä.

(Varastin Ellen kuvan tumblrista mut itsekseni muokkasin.)

otan sut kiinni ilmasta

- En osaa enää laittaa tänne mitään, anteeksi. Tämänkin merkinnän vähän niin kuin pakotin itseni tekemään.

- Otin tänään mitä söpöimpiä kuvia Sariannesta ja Erkasta, laitan niitä varmaan tänne lisää sitten joskus kun niistä tekemäni lehtijuttu on ilmestynyt. 

- Ainoa kiva juttu Pariisin Kevään uudessa levyssä on sen kansitaide paria ihan hyvää säettä lukuun ottamatta. (Tai siis, eihän tämä nyt mikään huono levy ole tai mitään, mutta kun.) En kestä, oon tekemässä tästäkin levystä taas arvostelua enkä yhtään tiedä mitä voin siihen kirjoittaa ilman että leimahdan ilmiliekkeihin tai vaihtoehtoisesti selitän koko historiani Pariisin Kevään kanssa ja perustelen sillä miks kaikki on nykyään niin kamalaa/väärin. (Olin joskus ihan varma että se nimi kuuluu kirjoittaa Pariisin kevät mutta nyt en tiedä enää siitäkään.)

- Viimeinen kuva on sellainen ettei mun pitänyt koskaan muokata tuollaisia :D En vaan osaa aina vastustaa kaikkia impulssejani.

- Kirjoittaminenkaan ei ihan hirveesti suju, joten siksi ranskalaiset viivat.

- Mitä teille kuuluu?

tässä jotain kuvia

Tokaviimeisessä kuvassa oon möykky. Viimeisessä oon vaan antanut periksi.

Huomenna on psykologian kirjoitukset ja siitä sitten puolentoista viikon kuluttua matematiikka, uskottelen itselleni että tämä blogi herää eloon taas sitten joskus noiden jälkeen.  Toivottakaa mulle onnea. ):

wake me up when september ends

En osaa nykyään ottaa enää fiksuja kuvia mistään tai ainakaan en saa niitä ikinä taivutettua merkintään asti. Tässä nyt taas jotain, vaarilla oli tänään synttärit keskellä metsää ja kampaaja kiharsi eilen mun hiukset. Ei enää jäätävää takatukkaa, jee!

Otsikko oli tosiaan pakollinen ihan vaan koska yo-kirjoitukset, apua?? Muutenkaan syyskuu ei ole ihan mun kuukausi, yh.