mutta kaiken kauneus lyö hetken ällikällä

Olen kotiutunut ja vähäsen hämmentynyt ja unohdin tätä kirjoittaessani kaiken mitä mun piti alunperin sanoa. Epäilen että mun kesän paras osuus oli nyt tässä, seuraavaksi taidan tavata lähinnä psykologian ja matematiikan oppikirjoja. ):

Nana kirjoitti terveisensä suoraan mun tällä hetkellä varsin vihertävän mustelman alle. (Tuossa kuvassa tuo mustelma näyttää vielä ihan siedettävältä, mutta arvatkaa miten kipeä se oli. Yhyy.)

Sitten käytiin Sea Lifessa, Mandi pääsi katsomaan meduusoita! Oon aina halunnut sellaiseen akvaariotunneliin (...miksikä niitä oikeasti kutsutaan) valokuvaamaan mutta nämä kuvat on melkein yhtä heikko esitys kuin se Linnanmäen ehkä hyvällä tuurilla viisimetrinen putki. (Oli se hienoo silti!)

Tässä viikon paras, kiitos Kiira!

Käytiin myös hautausmaalla moikkaamassa Kaarlo Sarkiaa ja nähtiin samalla kuumailmapalloja.

(Mandillakin on mustelma, oon vähän katkera kun se ei kuulemma ollut ollenkaan niin kipeä kuin se mun oma.)

Tässä muutama eläin:

Ja keinuminen auringonlaskuun. Loppu.