tyylimerkintä, jossa käytetään liikaa sanaa hipster

Tyylipostausta pyydettiin ja varoitan jo etukäteen, että tästä saattaa tulla aikamoinen romaani. Voidaan aloittaa sillä ensimmäisellä oikealla tyylisuuntauksellani:

Olin yläasteen kahdeksannelle luokalle asti sellainen massaan hukkuva epämääräisyys liian pitkissä ruskeissa hiuksissa ja perushuppareissa. Sitten löysin My Chemical Romancen ja muutaman muun bändin ja aika äkkiä se alkoi näkyä myös ulkonäössä, musta tukka ja poikien vaatteet ilmestyivät jostain ja kohta äitikin luuli tarpeeksi pitkän välimatkan päästä mua pojaksi. Olen kuitenkin aina ollut salaa niin prinsessa, ettei se  piirre kadonnut minnekään vaikka kuinka yritin ja vaaleanpunainen ja rusetit ja kaikki muut yltiötyttömäiset jutut pysyivät mukana pahimmatkin emovaiheet.

Sitten menin lukioon ja muutin opistolle ja äkkiä jotain outoa alkoi tapahtua.

Ja niin musta tuli sanalla sanoen hipsteri. (Olen viime aikoina alkanut inhota koko sanaa koska se ei ole kuvaava oikein yhtään kellekään ja muutenkin jo suht vanhentunut termi, mutta kuitenkin. Ja joo, edellinen lause oli hipsterein asia jonka voi sanoa.) Aloin kasvattaa tukkaani ja vaatekaappi muuttui yllättävän värikkääksi. Viihdyin hipsteröitymisessäni koko lukion ensimmäisen ja sitä seuraavan kesän, mutta viime syksynä aloin jälleen tuntea oloni epämukavaksi ulkoisen olemukseni kanssa ja aloitin uuden muokkausprosessin. Kokeilin kaikkea; värjäsin hiukseni sinisiksi, sitten leikkasin kaiken kasvattamani pois ja vaalensin taas, testasin siilejä ja kokeilin palata omaan väriini, mutta vaalea houkutteli taas ihan vain, että saisin toteutettua ikuisuushaaveeni vaaleanpunaisista hiuksista.

Vaatekaappikin muuttui siinä sivussa, lipsahtelin tuttuihin ja turvallisiin bändipaitoihin ja aloin ostella taas vähän vähemmän herkkiä ja tyttömäisiä vaatteita. Edelleen tykkään pukea päälleni mekon tai hameen ja kukkakuosit on ehkä paras juttu mitä tiedän, mutta en enää pyri tietoisesti rajoittamaan itseäni mihinkään tietynlaiseen pukeutumistyyliin, vaan menen pitkälti virran mukana ja puen ja ostan sen mitä milloinkin tuntuu hyvältä. Se on mulle tavallaan melko iso saavutus, koska mulle on aina ollut aika vaikeaa astua itselleni asettamien pukeutumiseen liittyvien rajojen yli, ellen sitten nimenomaan tietoisesti pyri muttamaan tyyliäni johonkin suuntaan. Juuri nyt en pyri oikein mihinkään ja olen vaatekaappini ja tyylini kanssa paljon enemmän sinut kuin pitkään aikaan.

Ei ole mikään sattuma, että mulla on jokaisessa kuvassa sama paita, olen nimittäin viihtynyt tämä päälläni vähän turhankin paljon viime aikoina. :D

Niin kuin jo aiemmin vähän kävi ilmi, olen tuskastellut aika paljon sitä, miten saisin sovitettua yhteen tyttömäisen ja vähemmän tyttömäisen tyylin ja miten koskaan osaan päättää, minkä pituiset hiukset tahdon; aina kun mulla on pitkä tukka, tahdon leikata sen lyhyeksi ja kun mulla on lyhyt tukka, tahdon kasvattaa sen pitkäksi. Olen kuitenkin todennut, että lyhyt sopii mulle ainakin tällä hetkellä paljon paremmin ja olen todennut myös sen, että on ihan okei jonain päivänä pukeutua täysin päinvastaisiin vaatteisiin kuin mihin aikoo pukeutua seuraavana päivänä tai pukeutui edellispäivänä. On myös ihan okei ostaa sellaisia vaatteita, joita aiemmin vihasi tai juosta uusien villitysten perässä (oi maastokuvio), vaikka mua naurattaakin vähän tämä mun puoli-ironinen suhtautuminen kaikkeen mitä puen päälleni. Sen siitä saa kun "Two hipsters walk into a bar. The first hipster did it before it was cool. The second hipster did it ironically" alkaa olla niin vahva ilmiö, ettei sitä edes enää kunnolla huomaa.

Loppuun vielä kuvaa jostain muustakin kuin musta:

Vielä tämän kesän aikana aion saada tuon ensimmäisen kuvan hiukset ja toinen kuva on ihan vain kertomassa, millaisesta tyylistä tällä hetkellä tykkään, vaikken itse koskaan välttämättä viekään sitä noin pitkälle. Molemmat kuvat on tumblrista.

En tiedä vastasiko tämä nyt kenenkään odotuksia siitä, mitä tyylipostaukselta toivottiin. Kysymyksiä saa kysyä, jos jotain tahtoo tietää! Mutta jonain yhteenvetävänä loppukaneettina voisin sanoa, että mä en tiedä mitä mun tyylille tapahtuu tai millä nimellä sitä pitäisi kutsua, mutta ei se mitään. Olen myös todennut, että olen altis vaikutteille, mutta ei sekään haittaa. Ja elämä on liian lyhyt siihen, että aina pitäisi käyttää samantyylisiä vaatteita tai pitää samaa hiusväriä tai -mallia! Muutokset on kivoja ja hiukset on uusiutuva luonnonvara ja niin edespäin.