miksi aina pitää keksiä joku otsikko

Tänään oli sellainen päivä, jona käytin tuhottoman määrän aikaa itseni laittamiseen mutta sitten en päässyt esittelemään sitä muualle kuin Prismaan, jossa Vansit tappoivat senkin jalan joka selvisi hengissä toissapäiväisestä Martensien hyökkäyksestä ja sen takia tässä on nyt miljoona kuvaa minusta ja vähän muustakin. Armoa!

Pyhä kolminaisuus siinä. En ehkä suostu koskaan enää käyttämään mitään muita kenkiä.

Viimeinen kuva on julmasti melkein-suoraan Instagramista ja näyttää vähän siltä kuin mulla olisi sivusiili tai jotain. Muuten, tukalleni on tässä lähipäivinä jälleen tapahtumassa kaikkea jännittävää, sitä odotellessa! Hihii.